Glen of imaalin terrieri

Omia kokemuksia glennistä

Riku on osoittautunut ihan pienestä pitäen todella rohkeaksi koiraksi. Se ei ole arastellut juuri mitään, mikä onkin ollut mukavaa, kun pennun kanssa on tutustuttu uusiin asioihin.

Itsepäisyyttä ja protestointia Riku on harjoittanut muun muassa, kun ensimmäisiä kertoja laitettiin pantaa ja hihnaa kaulaan ulkoilureissuja varten Rikun ollessa 8 viikon ikäinen. Riku protestoi tätä vastaan todella vahvasti. Pantaa yritettiin totuttaa sisällä ensin pehmein metodein, mutta lopulta oli vain vietävä pentu ulos pannan ja hihnan kanssa, sillä kerrostalon piha oli sen verran vilkas, että ihan vapaana ei kovin pitkään pentua uskaltanut pitää. Seisoimme siis pihalla, ja pentu huusi ja haukkui ja tempoi kuin henkeä olisi viety, ja tätä jatkui vaikka hihna oli aivan löysällä. Muutama päivän ajan tätä kesti, ja sitten koko hihna unohtui. 

Riku rakastaa ihmisiä. Pihalla ja lenkillä olisi ihanaa käydä tervehtimässä kaikkia! Eläinlääkärissäkin pahinta on se, kun odotushuoneessa kulkee hoitajia ja lääkäreitä, eikä niitä pääse pusuttelemaan.

Muihin koiriin Riku suhtautuu vielä pääosin iloisella asenteella. Kaikkien kanssa olisi kiva päästä leikkimään. Jonkin verran Riku haukkui pentuna muita koiria, mutta pääasiassa vain, jos Rikua ei päästettykään tervehtimään toista koiraa vaan lähdettiin toiseen suuntaan. Haukkuminen tuntui siis lähinnä turhautumisen ilmaisulta. 

Tietyssä vaiheessa Riku yritti meitä ihmisiä komennella haukkumalla leikkimään kanssaan. Se kuitenkin loppui itsestään, kun jätimme moiset haukut huomiotta. Kotona Riku ei kyllä juuri hauku nykyään. Jos jostain kuuluu jotain epäilyttävää, tulee muutama "pöf" ja se riittää. Ovikellon soimista Riku ei noteeraa muuten kuin hännän heilutuksella. 

Riku on erittäin oppivainen ja innokas harjoittelemaan temppuja. Se seurailee kaiken aikaa tarkasti mitä me puuhailemme (kuten alla kuvassa pyörän korjausta) ja haluaa olla kaikessa mukana. Autoilusta Riku tykkää, etenkin nyt kun kokoa on sen verran, että pääsee näkemään ikkunasta ulos. Pidemmät matkat Riku torkkuu.  

Tietyllä tavalla Riku on ollut vaativa pentu ja toisaalta äärimmäisen helppo. Meidän oma Likupiku. :) 

Palasia glen of imaalin terrierin rotumääritelmästä

KÄYTTÖTARKOITUS: Kuten kaikkien muidenkin terriereiden, tämänkin pienen sisukkaan rodun yksilöiden tuli metsästää mäyriä ja kettuja sekä pitää rottakanta mahdollisimman pienenä. Nykyään glen of imaalinterrieri on lempeä ja rauhallinen perhekoira.

LYHYT HISTORIAOSUUS: Glen of imaalinterrieri on vanha rotu, joka jäi pitkään huomiotta, se ei siis ole myöhäisempien rotukokeilujen tulos. Ennen 1800- luvun puoliväliä metsästystä harrastanut yläluokka ei oikein arvostanut sitä kuten ei monia muitakaan terrieriryhmän rotuja. Sitä esiintyy hyvin paikallisesti Glen of Imaalin karulla alueella. Tämän alueen maanviljelijät polveutuivat sotilaista, joille 1500- ja 1600-luvuilla oli lahjoitettu maata palkkioksi Englannin kruunulle tehdyistä palveluksista. He joutuivat hyödyntämään kaiken luontaisen kekseliäisyytensä ja taitonsa selviytyäkseen hengissä tuolla karulla seudulla. Koira oli hyödytön, jos se ei päivittäisessä työskentelyssä jaksanut tehdä omaa osuuttaan.Sen täytyi aikoinaan tehdä pitkää päivää pitääkseen juoksupyörän liikkeessä (ts. toimimalla eräänlaisena moottorina erilaisissa käyttötarkoituksissa) ja usein sitä käytettiin maineeltaan kyseenalaisissa koiratappeluissa. Ennen kuin glen of imaalinterrieri tuli tunnetuksi koiranäyttelyissä, se oli kehittynyt sukupolvien ajan kovassa työssä nykyään tuntemaksemme voimakkaaksi ja rotevaksi roduksi. Irlannin Kennelliitto hyväksyi rodun virallisesti vuonna 1934, ja pian sen jälkeen perustettiin yhdistys valvomaan rodun etua.

YLEISVAIKUTELMA: Keskikokoinen, hyvin voimakas koira, jolla on keskipitkä karvapeite. Kokoonsa nähden yleisvaikutelmaltaan huomattavan vankka.

TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA: Runko on korkeuttaan pitempi. Koira on matalaraajainen.

KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE: Toimelias, ketterä ja työskennellessään hiljainen. Aina valmis toimintaan, temperamenttinen ja erittäin rohkea, muulloin lauhkea, sävyisä ja persoonallisuutta uhkuva. Uskollisena ja helposti kiintyvänä se on hyvin miellyttävä koti- ja seurakoira. Glen of imaalinterrierin sanotaan olevan rauhallisempi kuin muut terrierirodut, tarpeen vaatiessa se kuitenkin on aina valmis
toimintaan.

Lainattu EFG Finlandin sivuilta.